Havahduin yhtäkkiä tilanteeseen, etten ollutkaan jaksanut raapustaa blogiini tekstiä saatikka kuvia viikkokausiin. Tilanteen pystyy kuitenkin korjaamaan suhteellisen helposti, ja niinpä avasinkin oluen ja marssin läppärini kanssa pienelle parvekkeelleni miettimään elämääni Etelä-Afrikassa.
Kuutisen ja puoli viikkoa on kulunut kun saavuin tähän lämpimään ja erikoisen historian omaavaan maahan ja mietinkin, miten helposti kaikkeen on jo tottunut. Olen tällä hetkellä asunnollani ilman nettiä, sillä eilen illalla saldorajani mitta tuli taas täyteen ja Vodacom ilmoitti minulle, että minun on syytä ottaa yhteys lähimpään Vodacom liikkeeseen ja ostaa itselleni lisää megatavuja. Täällähän nettini toimii prepaid-periaatteella, jossa ostan megatavuja mokkulan sim-kortille, josta ne sitten hupenevat sitä mukaa kuin nettiä käyttää. Viimeksi ostin 500megatavua hintaan 18euroa ja tämä lysti kesti minulla noin kolmisen viikkoa harvakseltaan käytettynä. Pelkkä HS:n sivujen lataaminenkin syö noin 2megaa ja vajaan tunnin puhelu skypellä 20mb… en edes uskalla ajatella videopätkien lataamista/katsomista kämpilläni. J
Puolitoista kuukautta on sen verran pitkä aika, että viikoittaiset rutiinit ehtivät muodostua arkisen toiminnan myötä ja niin on tapahtunut täällä Johannesburgissakin. Päivittäistä elämistäni täällä leimaa elinpiirin rajoittuneisuus, joka johtuu siitä, että JHB on rakennettu Amerikkalaisen yhteiskunnan malliesimerkiksi siten, että mihinkään ei oikeastaan pääse ilman autoa. Kaupunki itsessään on erittäin laajalle levittäytynyt ja koostuu keskustan lisäksi esikaupungeista, jotka jakaantuvat niihin, joissa voi liikkua ja ei voi liikkua pimeän tultua. Näin siis ainakin valkoisen maahanmuuttajan silmin katsottuna…
Elinpiirini viikolla kulkee vahvasti toimiston, joka sijaitsee Sandtonin toisessa ”pilvenpiirtäjässä”, kodin ja Grayston Roadin ostarin kolmiossa, josta löytyvät oikeastaan kaikki palvelut joita täällä nyt sattuu tarvitsemaan. Aamulla duuniin, viideltä pois, puoli kuudeksi salille/lenkille ja illalla kirjan lukemista/ leffan katselemista. On varmaan sanomattakin selvää, että kapea elinpiiri johtaa myös sosiaalisen elämän kaventumiseen, ja olenkin huomannut ns. verkostoitumisen olevan juuri ilman autoa erittäin hankalaa. Kaikki tämän hetkiset ystäväni/ tapaamat ihmiset asuvat Pretoriassa (maan hallinnollinen pääkaupunki) noin 50km päässä. Matkana tuo ei ole juuri mitään, mutta julkisen liikenteen lähes täydellinen poissaolo/oleminen taasen huono vaihtoehto valkoiselle maahan muuttajalle tekevät yhtälöstä vähintäänkin kimurantin. Pretorian ja JHB:n välillä on junayhteys joka kulkee rautatieasemien väliä, mutta kiertää Sandtonin erittäin kaukaa ja vie 1,5h. Busseja en ole havainnut kulkevaksi ja kun niitä Sandtonin keskustassa näkee ovat ne aina täynnä mustia ja menossa Townshipista Townshipiin... Täällähän on muuten mellakoitu (lähinnä Sowetossa) siitä, että kaupunki on parantanut julkisen liikenteen verkkoa ja tuonut uusia bussireittejä köyhimpiin esikaupunkeihin (ns. township). Tästä eivät paikalliset taxi/bussikuskit ole pitäneet (ajavat siis toyta hiaceja, joihin on lyöty helvetisti penkkejä sisään) ja ovat päättäneet mellakoida uudistusta vastaan. The Starissa haastateltiin erästä naista, joka kertoi pelkäävänsä nyt matkustaa uudella bussilla, mutta kertoi myös sen olevan kätevämpi, aikaa säästävämpi ja halvempi tapa matkustaa töihin ja takaisin… että näin. Paikalliset ”hiace-taksit” ovat muutenkin erikoinen elementti, sillä autot ajavat tiettyä reittiä (selviää ilmeisesti kysymällä?) ja kyytiin noustakseen tulee pitää kättään ylhäällä (mikäli on menossa keskustaan) ja alhaalla mikäli on menossa esikaupunkiin.. Edeltäjäni oli kokeillut kyseistä kulkuvälinettä kerran tuloksella, että perille päästyään hän oli kännykkää kevyempi…
Periaatteessa ainoa tapa liikkua on siis oma auto ja parhaita ystäviä ovatkin ystävät, joilla sellainen on. Oman ystäväpiirini ollessa kapeahko, on looginen ratkaisu auton vuokraaminen, joka jaettuna kustannuksena ei ole paha, mikäli Kian tarjoamat tehot eivät häiritse matkantekoa. Ns. mittarilla ajaminen (eri takseja kuin hiacet) on täällä yllättävän kallista ja matkan teko maksaakin 9randia/km, joka on melkein euron per km!
Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin viihtynyt täällä erittäin hyvin, sillä ilmasto on mainio, ulkona syöminen ja olut halpaa, sekä tekemistä, näkemistä ja kokemista riittää. Mikäli hommat ei toimi ihan niin kuin olisi kuvitellut, voi vain nostaa kädet pystyyn ja todeta ”This is Africa”…
Latasin oheen myös kuvia safarilta yms. Joten nyt voi Miikkakin katsoa vain kuvia J
